Kuinka tarkka ruokailussa tulee olla jos haluaa erinomaisia tuloksia?

Ravitsemus puhuttaa ja herättää tunteita. Se tuntuu olevan myös sosiaalisessa mediassa pääaihe usein ja myös erilaisista dieeteistä sekä laihdutus tosi-TV sarjoista on tullut säännöllinen osa arkeamme. No tosi TV on viihdettä ja kestävän muutoksen sekä terveiden elämäntapojen kanssa kyseisillä ohjelmilla on harvoin mitään tekemistä.

No entäpä tämän blogikirjoituksen aihe? 

Kuinka tarkka ruokailussa tulee olla jos haluaa ennustettavia tuloksia?

Vastaus siihen on: Tarkka, MUTTA…

…käydään asiaa seuraavassa kuitenkin hieman kokonaisvaltaisemmin läpi.

Ruokavalion vakiointi vai rento mututuntuma

Jos haluat ennustettavia tuloksia ruokailun, tarkka vakiointi on tähän erinomainen työkalu. Toisaalta yksi tärkeimmistä tavoitteista on opetella myös sopivan rento ja joustava ote ruokailuun. Mutta nämähän ovat täysin toistensa vastakohtia? Vai ovatko?

Ensinnäkään suhtautumisen ei tarvitse olla mustavalkoisesti joko tai jompaa kumpaa.

Useimmiten vakiointi vaa’an sekä ruokailumallin ja/tai ruokalaskurin kautta toimii hetkellisesti erinomaisena työkaluna alkuvaiheessa, MUTTA pidemmällä aikavälillä terveellinen ruokavalio tulisi oppia koostamaan myös ilman jatkuvaa vakiointia. 

Tavoite määrittää ruokailun toteutusta

Tavoitteellinen rasvanpoltto lyhyessä ajassa vaatii tarkkaa toteutusta, mutta on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että tila on vain väliaikainen.

Ylläpitovaiheessa pelimerkit ovatkin sitten hyvä olla hieman erilaiset. Rento ja joustava syöminen vaatii sen, että taustalle on omaksuttu ruokailun keskeisimmät perusperiaatteet. Ja näitä osataan myös soveltaa käytäntöön ilman jatkuvaa ruokavaliostressiä. 

Niin, että saavutettu kehonkoostumuksellinen tila säilyy ongelmitta ja ruokailusta voi nauttia. Tämän kaltaiseen ylläpitomoodiin mahtuu myös enemmän poikkeamia ja vähemmän sitä tarkkaa vakiointia. Toisaalta myös rasvanpolttoa on mahdollista toteuttaa osittaisella vakioinnilla

Kaikki vaa'an kautta käyttö ei välttämättä ole tarpeen, kunhan annoskokoja osaa arvioida muilla keinoin, esimerkiksi mitoilla, lusikoilla ja silmämääräisesti.

Kun tähdätään pysyvään elämäntapamuutokseen ja pidemmän aikavälin tuloksiin, tämä on myös äärimmäisenä tärkeä taito osata. Tarkka vakiointi voi auttaa sinut hyvään alkuun ja opettaa esimerkiksi riittävään syömiseen, jonka jälkeen ruokailun toteutusta on järkevää jossain kohtaa vapauttaa rennommaksi asteittain.

Oma toteutuksen tarkkuustaso voi hyvin olla myös sekoitusta useammasta eri lähestymistavasta. Ja se voi - ja on hyväkin - muuttua matkan varrella ja tilanteen sekä oman oppimisen mukaan. Ruokia ei esimerkiksi ole välttämätöntä syöttää päivittäin ruokalaskuriin.

Mikäli tämä on toimiva tapa itselle, mielekästä toteuttaa ja tykkäät vaihdella ruokia paljon ja jatkuvasti, sitä saa toki käyttää. Muutoin se toimii mainiosti alkuvaiheessa, kun opettelee vaikkapa eri ruoka-aineiden korvaavuuksia sekä mahdollisesti välillä tarkistuskeinona, etenkin jos tavoitteen mukainen tuloskehitys on tasanteella.

Jos tavoitteesi ovat korkealla ja niiden suhteen on niin sanotusti “kiire”, toteutuksen tarkkuuden tulee siis olla myös sen mukaista. Muista kuitenkin, että kyse on vain hetkellisestä ja väliaikaisesta tilanteesta.

Sopivan rennosti mutta kuitenkin joustavan jämäkästi ilman pelkoa siitä, että homma levähtää käsistä. Jos paluu normaaliin poikkeuksen jälkeen tuottaa vaikeuksia, taustalla on usein liian tiukalle vietyä mustavalkoajattelua, jossa poikkeuksen tekeminen nähdään vain ikävänä epäonnistumisena. Pelko siitä, että jos päästää irti ruokailun tarkasta kontrolloinnista, tilanne johtaa syömisen suhteen täyteen kontrolloimattomuuteen (esimerkiksi välinpitämättömyyteen ruokavalintojen suhteen ja ruokailun perusperiaatteiden hylkäämiseen) kertoo jossain määrin häiriintyneestä ruokasuhteesta.

Mitä systemaattisempaa ja vakioidumpaa ruokailun (samoin kuin treenien ja aktiivisuuden) toteutus on, sitä ennustettavampia ovat myös tulokset - ja päinvastoin, etenkin lyhyellä aikavälillä tarkasteltaessa.

Nämä realiteetit on hyvä tiedostaa, kun tavoitetta itsellesi asetat.

Milloin ruokailun tarkkailu menee yli?

Mikään ruokailun toteutustapa ei itsessään ole huono tai liian rajoittava - kyse on siitä, miten itse asiaan suhtaudut. Eikä sinua kukaan voi laittaa tiettyyn muottiin ja lähestymistapaan (vaikka sekin on tänä päivänä ikävän yleistä). Joku voi punnita ruokansa vuosia, niin rasvanpoltto- kuin lihaskasvutavoitteella eikä koe siitä mitään stressiä.

Osalla jo ajatus tarkasta vaa’an kautta toteutuksesta voi nostaa karvat pystyyn luoden negatiivisia ajatusmalleja.

Huolestua tarvitsee vain siinä vaiheessa, jos annosta ei osaa koostaa ilman vaakaa eikä kykene syömään fiksusti ilman punnitsemista. Silloin suotavaa ja tärkeää oppimista ei ole tapahtunut. 

Yksi tärkeimpiä oppimisen paikkoja pidempää aikaväliä ajatellen onkin ruokailun käytännön toteutuksen soveltamiskyky.

Se ei tarkoita jatkuvaa mielitekojen perässä juoksemista, vaan yksinkertaisesti sitä, että osaa koostaa hyvinvointia ja omia tavoitteita tukevan ja tuloksia ylläpitävän ruokavalion myös ilman tarkkoja vakiointityökaluja. Sitä, että osataan vaihdella ruoka-aineita eikä juututa syömään yhtä ja samaa vain, koska ei uskalleta tai osata soveltaa. Ja kyetään tekemään satunnaisia poikkeuksia vaikkapa juhliin osallistumisen vuoksi. 

Milloin ruokailun tarkka vakiointi ei ole suositeltavaa?

Jos sinulla on syömishäiriötaustaa tai -taipumusta, selkeästi häiriintynyt kehonkuva tai ruuan vakiointi aiheuttaa jostain syystä valtavaa ahdistusta…

…EI kalorien laskeminen, ruokavalion syöttäminen laskureihin tai ruokien punnitseminen ole suositeltavaa.

Tällöin ruokailun rentouden opettelun on syytä olla keskiössä. Voit esimerkiksi käyttää valmista ruokailumallia tai perinteistä lautasmallia suuntaviivana sekä soveltaa näitä vaihtelemalla itselle mieluisia ruokia ja ruoka-aineita. Jos mielen kontrolli suhteessa ruokailuun on liian tiukka ja ehdoton, on vaikea saavuttaa pysyviä tuloksia myöskään kehonmuokkauksen tai lihaskasvun suhteen.

Ruoan merkitys ei liity ainoastaan kehonmuokkaukseen

On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, ettei ruoka ole vain kyky vaikuttaa kehon koostumukseen ja ulkonäköön. Se on ensisijaisesti ravintoa, jonka tarkoitus on ravita kehoamme: mahdollistaa solujen uusiutuminen, arjen toiminnot ja luo pohjaa myös psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille.  

Samaan aikaan ruuan tulisi tuottaa mielihyvää. Jos joudut päivästä toiseen pakottamaan itsesi syömään tiettyjä ruokia, joista et nauti, kannattaa pysähtyä pohdinnan äärelle. On luonnollista, että mikäli ruokavalio on ollut retuperällä ja koostunut lähes tulkoon kokonaan vaikkapa teollisista lisä- ja makeutusainepitoisista tuotteista, puhdas hyvistä raaka-aineista valmistettu ruoka vaatii hetken totuttelua. Makuaisti kuitenkin mukautuu nopeasti ja moni huomaa, että hetken kuluttua sokeriset tai teolliset tuotteet eivät enää miellytäkään.

Käsite ravitseva ja tavoitteita tukeva ruoka kuitenkin mahdollistaa lukemattoman määrän erilaisia variaatioita, ruokalajeja ja ruokayhdistelmiä, joita saa ja kannattaa hyödyntää etenkin pidemmällä aikavälillä ja ylläpidossa. Ruuasta kuuluu myös nauttia, ja oikea nautinto on sellainen, joka tekee hyvää sekä keholle että mielelle.

Tiedosta, että rento ruokailu ei ole synonyymi huonolaatuiselle ruokavaliolle tai pään sisäisten mielitekojen jatkuvalle seuraamiselle. Intuitiivinen, rento ja täysin vakioimaton syöminen ei toimi, ellei sinulla ole mitään käsitystä siitä, missä suhteessa annokset tulisi koostaa ja millaiset ruokavalinnat ovat ravitsevia.

Ruokailun rentouteen kuuluu se, että tehdään pääosin järkeviä ruokavalintoja, unohdetaan niiden kuuluisien sallittujen ja kiellettyjen ruokien listaaminen, syödään pääsääntöisesti silloin kun on nälkä ja lopetetaan silloin olo, kun on sopivan - muttei liian - kylläinen.

Tarkkuus tulee skaalata oman elämäntilanteen mukaan

Vaikka tulosten tekeminen vaatii tiettyä systemaattisuutta ja jämäkkyyttä, se tulisi toteuttaa siten, ettei stressikuorma turhaan kasva liian suureksi. Tärkeää on löytää omaan sen hetkiseen elämäntilanteeseen sopiva toteutus ja lähestymistapa. Suuri ja pitkään jatkunut stressi heikentää rasvanpolttomahdollisuuksia, joten pahimmillaan tilanne on +/- 0, jos ruokailun toteutus on aivan toista kuin mihin sinulla on edellytyksiä. 

Jos elämäntilanteeseesi sopii parhaiten esimerkiksi lounas opiskelija- tai työpaikkaruokalassa, ei kannata nostaa turhaan “pakottamalla” itseään eväiden tekemiseen. Tulosten saaminen ei jää kiinni tästä ruokailusta, kun omaksut ruokavalion ja annosten koostamisen perusperiaatteet ja pyrit noudattamaan niitä myös kodin ulkopuolisessa ruokailussa.

Ja sen kuuluisan oman maalaisjärjen käyttäminenkin on ihan toivottavaa.