Jalkapallo ja huippu-urheilu - Anton Matinlauri
Johdanto
Lyhyenä pohjustuksena aiheeseen mainittakoon, että Anton oli isossa roolissa HIFK Fotboll Esa Terävän 2014 syksyn ylimenokauden harjoittelun suunnittelussa, ohjelmoinnissa ja etenkin preventiivisen näkökulman tuomisessa isoksi osaksi kokonaisuuteen. Laittakaahan nimi ja "numero" muistiin - tästä herrasta tullaan kuulemaan pommin varmasti huippu-urheilun scenessä ja kuulumisia kannattaa odotella ennemmin Suomen rajojen ulkopuolelta. Sen verran kovat tavoitteet on tällä herralla oman tulevaisuutensa suhteen. Tällä hetkellä mies taitaa oolla Espaniassa :) Annetaan herralle puheenvuoro siis.
Kuka olen:
Olen Anton Matinlauri, 25 -vuotias Athletic Trainer (ATC) ja intohimoinen jalkapallopersoona. Olen pelannut jalkapalloa 7-vuotiaasta asti edustaen IF Gnistania, ja HIFK:ta, sekä pelannut mm. USA:n yliopistosarjaa Averett Yliopistossa. Suoritin kandidaatin opintoni siis USA:ssa, opiskellen kolmoistutkinnon Athletic Traineriksi (“urheilufysio”), liikuntalääketieteestä ja liikuntatieteistä erikoistuen valmennukseen.
Jäin opintoni jälkeen vielä vajaaksi vuodeksi karkuun Suomen ilmastoa, tehden työharjoitteluni Kaliforniassa, toimien MLS (Major League Soccer) seura San Jose Earthquaksien fysiona sekä avustajana pelaajien fysiikkaohjelman suunnittelussa (testaus, korjaavien harjoitteiden suunnittelu yms.).
Opiskelen tällä hetkellä maisterin tutkintoa huippu urheilun suorituskyvystä ja fysiikka valmennuksesta Espanjassa avustaen samalla tutkimuksissa takareisiloukkaantumisista Englannin ja Espanjan huippujalkapallossa. Olen myös Functional Movement Screen (FMS) ja Selective Functional Movement Assessment (SFMA) spesialisti. Omaan taustaan liittyen todettakoon, että olen ollut onnekas saadessani opettajikseni Gray Cookin, Dr. Lee Burtonin, Kyle Kieselin ja Dr. Robert Butlerin tapaisia henkilöitä, jotka ovat alansa ehdotonta huippua.
Jos jotain pitäisi itsestä sanoa niin sanottakoon vaikka että I was born to enjoy life. Diggaan matkustella, tavoitella suuria unelmia ja tehdä suoraviivaisia päätöksiä, unohtamatta perhettä ja kavereita.
Ajatuksia fysiikkavalmennuksesta
Alla oleva kysymys avaa suurelta osin oman näkemyksen ja lähestymistavan omaan toimintaani alalla.
Mitä tekee huippupelaajalla joukkueessa, jos pelaaja ei ole pelikuntoinen?
Vaikka kysymys tuntuu hiukan kliseiseltäkin, uskallan väittää, että monen fysiikkavalmentajan tai personal trainerin kohdalla oikeasta ajatusmallista huolimatta ei ohjelmanteossa sekä toteutuksessa valitettavasti noudateta tätä lähestymistapaa optimaalisesti.
Suurelta osin tämä johtuu puutteesta pystyä kartoittamaan henkilökohtaiset riskitekijät, heikkoudet sekä puutteet, joiden mukaan ohjelma on järkevää suunnitella.
Mitä enemmän lähestytään huippu-urheilua , sitä enemmän juuri loukkaantumisten ehkäisyn merkitys kasvaa.
Erityisesti maailman huipulla panostaminen loukkaantumisten ehkäisyyn ja fysiikkavalmennukseen on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisinä vuosina. Esimerkiksi NFL:n St. Louis Rams on nostanut hoitohenkilöstönsä määrän 31:een, kun se 10 vuotta sitten oli 5-6.
Vastapainoksi voisikin kysyä, miten on mahdollista, että vuonna 2015 osan Veikkausliigaseuran toimesta ei ole edelleenkään palkattu edes yhtä 100% täysipäiväistä fysioterapeuttia, joka on pelaajien käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa?
Perspektiiviä maailmalta:
Real Madrid:
- Joukkueella on palkattuna jokaista neljää pelaajaa kohtaan on oma fysioterapeuttinsa, joka tulee olla pelaajien käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa.
Normaali MLS - sarjan joukkue
- Keskimäärin palkattuna kolme täysipäiväistä fysioterapeuttia/athletic traineria.
- SJ Earthquakseissa meillä oli 2 täysipäiväistä fysioterapeuttia, sekä kaksi täysipäiväistä opinnoista valmistunutta ”harjoittelijaa”.
On hiukan ylimitoitettua tietysti lähteä vertaamaan maailman huippusarjoja kotimaisiin sarjoihin, pyörittäisihän pelkästään NHL:n, NBA:n, MLB:n ja NFL:n loukkaantuneena oleville pelaajille maksettavilla palkoilla (n. 1,5 miljardia dollaria vuodessa) Suomen vastaavia sarjoja ainakin muutaman vuoden. Tosi asiaa se ei silti poista, että suomalaiset urheilijat ovat poikkeuksia lukuun ottamatta joka vuosi yhä enemmän jäljessä lajinsa huippuja nimenomaan fyysisten ominaisuuksien suhteen. Koska todelliseen huippukuntoon pääseminen vaatii vuosien suunnitelmallisen työn ja kehityksen, on loukkaantumisten ehkäisyllä erittäin suuri rooli, jotta vuosittaista kehitystä pystytään tekemään. Tämän tärkeyteen viitaten voisinkin väittää, että loukkaantumisilta välttyminen onkin ollut juuri se suurin syy, miksi esimerkiksi Lionel Messi ja Cristiano Ronaldo ovat olleet niin ”ylivoimaisia” muihin pelaajiin nähden, joiden kehityskäyrät ovat nimenomaan pysähtyneet erinäisiin loukkaantumisiin.
Koska resurssivaje suomalaisessa urheilussa on valtava verrattain monien muiden maiden vastaaviin, tulisi suomalaisessa urheilussa nimenomaan pyrkiä tukkimaan tätä vajetta suunnitelmallisuudella ja järkevällä toiminnalla. Tästä on usein puhuttu keskittyen nimenomaan lajivalmennukselliseen puoleen, josta on vihdoin on alkanut näkyä positiivisia merkkejä nimenomaan valmennuksellisen strategian suunnitellun osalta junioritoiminnasta edustusjoukkueeseen. Samalla on kuitenkin unohdettu fyysisen valmennuksen rooli samassa strategisessa suunnitelmassa, esimerkiksi kuinka pelaajaa tulisi kehittää fyysisien ominaisuuksien osalta vuosi vuodelta, esimerkiksi 12-vuotiaasta aina edustusjoukkueeseen.
Koska kirjoituksen tarkoitus ei ollut pureutua fyysisen valmennuksen ongelmiin suomalaisessa urheilussa, pyritään lopputekstin osalta pitämään fokus itse olennaisessa.
Oma filosofia fysiikkavalmennukseen
Kuten missä tahansa toimivassa tai menestyvässä konseptissa, myös fyysisessä valmennuksessa täytyy olla tietty protokolla mitä noudattaa. Omakohtaisesti sitä edustaa isossa kuvassa ns. suorituskyky pyramidi, jonka optimoinnilla uskon urheilijan suorituskyvyn maksimointiin (Kuva 1). Kun pyramidin muoto on tasapainossa, on urheilijalla mahdollisuus saada kehostaan kaikki irti ilman energian turhaa hukkaamista (”energy leaks”).
Kuva 1 - Lähde: Functional Movement Systems
Kuva optimaalisesta suorituskykypyramidista, missä pyramidin muoto on optimaalinen ja energiavuodot minimoitu.
- Movement (Liikkuvuus): Kuvaa henkilön kykyä liikkua vapaasti ja hallita fundamentaaleja liikkeitä
- Performance (fyysinen suorituskyky): Kuvaa urheilullisuutta ja kykyä tuottaa sekä luoda voimaa/nopeusvoimaa
- Skill (lajitaito): Kuvaa lajikohtaista taitoa
Koska jokainen urheilija on erilainen, ei valmentamisessa saa sortua yleistämiseen, esimerkiksi jakamalla sama fyysinen ohjelma kahdelle eri suorituskykypyramidia edustavalle urheilijalle, vaan ohjelman on oltava aina mahdollisimman yksilöllinen. Tässä kohtaa toteutus tapahtuu tietysti mahdollisuuksien mukaan ja erityisesti joukkuelajeissa paras tapa lienee jakaa pelaajat harjoitteluryhmiin yksilöllisten puuteiden perusteella.
Erityisesti junioriurheilussa näen tämäntyyppisen yksilöllisen harjoittelun suunnitelmallisuuden puutteen suurena ongelmana, mikä kulminoituu viimeistään myöhemmällä iällä loukkaantumisina tai urheilullisen kehityksen loppumisena. Uskon tämän olevan myös suuri syy siihen, minkä takia moni suomalainen urheilijalupaus ei koskaan “puhkea kukkaan” tai saavuta maksimaalista potentiaaliaan.
Avaten myös edelliseen kappaleen sisältöä yksilöllisestä harjoitussuunnittelusta, voidaan eri suorituskykypyramideilla yksinkertaisesti selittää se, minkä takia yhteisen voimaharjoitteluohjelman seurauksesta osa pelaajista kehittyy paremmin kuin toiset unohtamatta niitä, joille siitä voi olla jopa harmia.
Kuva 2 - Lähde: Functional Movement Systems
Esimerkki epätasapainoisesta pyramidista, jossa henkilön kyky luoda nopeusvoimaa ylittää kyvyn liikkua vapaasti
- Hyvin normaali malli myös monelle huippu- urheilijalle
- Tällaisen henkilön kohdalla saadaan suorituskyvyllisesti suurin hyöty harjoittelulla, jolla keskitytään kohottamaan henkilön funktionaalista liikkuvuutta suhteessa muihin osatekijöihin.
Kuva 3 – Lähde: Functional Movement Systems
- Tällaisella henkilöllä on hyvä liikkuvuus, mutta fyysinen voima ja suorituskyky suhteutettuna heikko. Esiintyy enemmän naispuolisten urheilijoiden kohdalla.
- Tällaisen henkilön kohdalla saadaan suorituskyvyllisesti suurin hyöty kehittämällä voimaa, räjähtävyyttä, nopeutta, kestävyyttä
Kuva 4 – Lähde: Functional Movement Systems
- Tällaisella urheilijalla urheilulliset pohjaominaisuudet ovat hyvällä tasolla, mutta lajikohtainen taito on verrattain heikko
- Harjoittelun tulisi keskittyä lajikohtaiseen taitoon
Kuinka löytää pyramidin muoto?
Kuten aiemmin mainitsin, täytyy toimivassa konseptissa olla tietty protokolla mitä noudattaa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää hyvää lääkäriä, joka kysyy ja tutkii aina samat asiat ensin potilaalta (historia, verenpaine, käytetyt lääkkeet) on kyseessä sitten flunssa tai niskakipu. Omalla kohtaa käytän aina Functional Movement Screen (FMS) testausta osana asiakkaan historiaa kartoittamaan yleiskuvaa urheilijan kyvystä liikkua, ja löytämään mahdolliset syyt, mitkä aiheuttavat puutteita liikkumisessa. Suorituskykypyramidissa FMS edustaa alimman palkin (Funktionaalinen liikkuvuus) testausta ja onkin juuri yksi niistä menetelmistä, jolla monet huippujoukkueet niin USA:ssa kuin Euroopassa (NHL, MLB, NFL, NBA seurat USA:ssa ja mm. Saksan Maajoukkue, Bayern Munchen, Liverpool, Ajax yms. seurat Euroopassa) urheilulajista riippumatta pyrkivät kartoittamaan urheilijoittensa loukkaantumisriskiä, ja pohjametodina harjoitusohjelmien suunnittelussa. Menetelmä on myös käytössä mm. NHL:n sekä NFL:n Draft- testeissä antamaan tuloksia pelaajien loukkaantumisherkkyydestä. Tarkemmin sanottuna, FMS- testituloksen perusteella on mahdollista nähdä onko urheilijalla yleisiä puutteita tai kompensaatioita funktionaalisessa liikkuvuudessa, ja johtuvatko ne joko lihaksiston / jänteiden liikkuvuudesta tai kehon motorisesta hallinnasta tietyissä liikemallissa. Testin lisäksi urheilijoiden kohdalla tehdään myös ylä- sekä alavartalon ”Y-balance” testi, jossa verrataan yleistä tasapainoa vasemman ja oikean puolen osalta mittaamalla kurkottamispituuksia kolmessa eri suunnassa.
Kuva 5 – Lähde: Functional Movement Systems
FMS testiin kuuluvat liikkeet, jotka arvioidaan 0-3 asteikolla.
Kuva 6 – Lähde: http://www.jeffcubos.com
”Y-Balance” testi alavartalon ja ylävartalon osalta.
Pystyn testien avulla löytämään kompensaatioita, vasen vs. oikea eroavaisuuksia (#1 vaikutettava riskitekijä loukkaantumisen ehkäisyssä), motorisia puutteita, ja alueita joita haluan tutkia tarkemmin, sekä ennen kaikkea saamaan kokonaiskuvan urheilijan lähtökohdista ja loukkaantumisriskistä. Naiden avulla on mahdollista lahtea sitten rakentamaan ohjelmaa pyrkien tasapainottamaan kehoa ja keskittymään löydettyihin heikkouksiin. Seurauksena saadaan optimoitua urheilijan henkilökohtainen suorituskykypyramidi oikeassa muodossa ja minimoimaan riski loukkaantua. Testitulokset antavat minulle myös loistavan ”baseline” vertauskohdan, minkä avulla pystyn saannollisesti seuraamaan harjoittelun toimivuutta, sekä muovaamaan harjoittelua tarpeen tullen
Teoriasta käytäntöön
Esan kohdalla FMS:n ja muokatun Y-balance- testin avulla saatiin hyvää kuvaa Esan yleisestä liikkuvuudesta, kehonhallinnasta ja tasapainoista. Testitulos 16 ja ainoat ns. löydökset olivat pienet puutteet ylävartalon liikkuvuudessa. Lisaksi merkille pantavaa oli Esan hyvin vahva lonkankoukistaja/etureisi dominanssi, joka taas kulminoitui hyvin vahvana ”notkoselkanä” ja epätäydellisenä lihasaktivaationa eri liikemalleissa. Tuloksellinen anti oli siis hyvä, mutta samalla antoi se hyviä kohteita kehitykselle. Kokonaisuutena liikkuvuudellinen pohja oli kuitenkin sen verran hyvällä tasolla, jotta suorituskyvyllisiä mittareita pystyttiin lahtea kehittämään heti ohjelman alusta.
Korjaava harjoittelu on osa kokonaisuutta
Huippu-urheilijan kohdalla korjaavan harjoittelun tulisi olla osa fyysistä harjoittelua, eikä vain yksittäinen osa harjoittelussa. Tärkeää on löytyy urheilijan suurimmat heikkoudet ja pohjimmaiset syyt, joiden seurauksia tietyt puutteet liikkuvuudessa tai suorituskyvyssä ovat. Yhtä tärkeää on tietysti löytää harjoitteet, jotka toimivat juuri yksittäisen urheilijan kohdalla parhaiten, ja sisällyttää ne osaksi harjoittelua. Harjoitteiden osalta tärkeintä on, että ne vastaavat mahdollisimman lähelle kehon normaalia toimintaa, jolloin kehon on helpompi siirtää uudelleen opittuja liikemalleja päivittäiseen toimintaan. Huippu-urheilijoiden kohdalla tässä voidaan mennä niinkin pitkälle, että verrataan korjaavien liikkeiden voima-nopeus käyrää lajikohtaisten liikkeiden vastaaviin ja valita mahdollisimman lähelle osuvat liikkeet.
Esimerkiksi Esan kohdalla ”notkoselkä” ei johtunut takareisien/pakaroiden heikkoudesta tai etureisien/lonkankoukistajien venyvyyden puutteesta, vaan aivojen väärin opitusta liikemallista. Ei siis lähdetty hakemaan lantion asennon muutosta ajattelemalla anatomian perustein lantion asentoa, vaan lähestymällä asiaa funktionaalisesti. Lonkkien venyttelyn ja takareisien kiristämisen (anatominen) sijaan pyrittiin vaikuttamaan lihasaktivaatioon antamalla aivoille ärsykettä mahdollisimman autonomisella tasolla. Esan kohdalla tähän käytettiin esimerkiksi yhden jalan hip trustia kuminauhalla ja Chop+Lift harjoitteita.
1 jalan lantionnosto (Hip Thrust) + Alasveto kuminauhalla:
Liikkeen tarkoituksena oli aktivoida kehon syvät lihakset ja saada näin rauhoittava vaikutus lonkankoukistajasektorille. Näin lantion asento pysyi hyvänä pakaraharjoitteen aikana, ja lihasaktivaatiot oikeaoppisina.
https://www.instagram.com/p/vgl7pui50h/?utm_source=ig_web_button_share_sheet
Kierron vastustamista Chop variaatiolla:
Liikkeiden tarkoitus oli luoda staattista stabiliteettia lantion alueelle lantion ollessa oikeassa asennossa. Liikkeet toimivat loistavana pakaran aktivaattorina harjoitteen ulkopuolelle erityisesti sen takia, koska ylävartalon liikerata ylittää kehon mediaanitason ja vaatii näin koordinaatiota molemmilta aivopuoliskoilta.
Ylävartalon liikkuvuuteen Esan kohdalla panostettiin avaamalla ensin yläselkää, jonka jälkeen siirryttiin pikkuhiljaa ohjelman edetessä kohti olkapaita. Seurattiin siis kehon kineettistä ketjua ja ”proximal to distal” periaatetta. Oletuksena oli, että saavuttamalla yläselän liikkuvuuden lisäystä, saataisiin positiivisia vaikutuksia myös lantion asentoon, sekä optimaalinen pohja olkapäiden liikkuvuudelle. Valittaessa harjoitteita, seurattiin Gray Cookilta tuttua periaatetta ”reset”,”reinforce”, ja ”reload” – jolla pyrittiin ensin aikaansaamaan parannusta liikkuvuudessa, minkä jälkeen tarkoitus oli opettaa aivoille saavutettu liikkuvuus. Tarkoituksena saada pysyvämpiä tuloksia.
Ohjelman alussa n. 2 viikon intensiivivaihe:
- Reset: Triggerit/Foam Roller, Bretzel Venytykset 1 ja 2, Nelinkontin kurotus
- Reinforce: Lapaluiden pito maassa + polvet puolelta toiselle
- Reload: Ei vielä valmis tähän
Vaihe 2: Harjoitteet myös osaksi aktivoivaa lämmittelyä
- Reset: Bretzel venytys 1, arm sweeps
- Reinforce: Kyykkyasento+kurkoitus variaatiot, lapaluiden pito maassa + polvet puolelta toiselle
- Reload: Alkuosuus turkkilaisesta ylösnoususta
Vaihe 3: Harjoitteet kokonaan osana aktivoivaa lämmittelyä
- Reset: Bretzel 1 venytys, arm sweeps
- Reinforce: Kyykkyasento+kurkoitus variaatiot
- Reload: Turkkilainen ylösnousu kokonaisuudessaan ja kahvakuula ”arm bar” – molemmat kehittävät olkapään ja lapaluun stabiliteettia samalla kun saadaan liikkuvuutta lisääviä vaikutuksia mm. yläselkään.
Korjaavan harjoittelun lisäksi, huomioitiin ylävartalo voimaharjoitteiden osalta seuraavasti:
- Ohjelman alkupuoliskolla vältettiin mahdollisimman paljon pään yläpuolelle tehtäviä harjoitteita, sekä pyrittiin kuormittamaan ylävartaloa tasapainoisesti. (Tarkoituksena erityisesti minimoida kompensaatiot muualla kehossa, kuten alaselässä)
- Esan liikkuvuuden parantuessa (FMS), pystyttiin ohjelman loppupuolella ottamaan mukaan harjoitteita kuten punnerrustyöntö.
Perustasolla huomioitavaa Esan harjoittelun toimivuudesta oli FMS- seurantatestit, joissa Esa paransi 14:sta 19:sta. Ylävartalon ”reaching” lisäksi, parannuksia tuli niin ”hurdle step”:n kuin ”lunge”:n kohdalla (kuva 5). Tämän perusteella saatiin palautetta korjaavien harjoitteiden hyvästä toimivuudesta sekä saatiin varmistusta ettei voimaharjoittelulla uhrattu Eskin liikkuvuutta missaan muodossa. Päinvastoin!
Lainatakseni Marko Kuoppasalmen mainintaa edellisessä osassa: ”Usein kuulee väitteen, että pysy kaukana raskaista painosta jotka kangistavat ja hidastavat sinua jalkapalloilijana. Väite ei voisi olla enempää metsässä.” Esimerkiksi Esan kohdalla tämä pystyttiin todistamaan hyvin. Oikeaoppisella harjoittelun suunnittelulla ja ohjelman rakentamisella voidaan saada nimenomaan vastakkaisia vaikutuksia samalla kun urheilijan fyysisiä ominaisuuksia pystytään parantamaan jokaisella osa-alueella.
Viimeiset sanat:
Toivon suuresti, että Esa Terävän harjoitteluun liittyvillä kirjoituksilla saatiin aikaan paljon positiivista liittyen jalkapalloilijoiden fyysiseen valmennukseen ja harjoitteluun. Vaikka resurssipulalla pystytäänkin selittämään osaksi vertailua maailman huipulle, ei se muuta tosiasiaa, että paljon on parannettavaa. On ollut suorastaan häkellyttävää testata nuoria 10-15 vuotiaita jääkiekkoilijoita ja huomata kuinka monella heillä on kipuja pelkästään suorittaessa kehonpainolla tehtävää liikkuvuustestiä, mutta harjoittelevat silti täysiä 5 kertaa viikossa. Vielä surullisemmaksi asian tekee, että vanhemmat sekä valmentajat selittävät näitä ”kasvukivuilla”, joita ei oikeasti ole edes olemassa. Tällä vauhdilla suomalaisessa urheilussa tullaan tottumaan yhä enemmän yksittäisiin tähdenlentoihin kun yhä useampi lupaava nuori urheilija menetetään meidän ”vastuullisten” tyhmyyteen.
Pohdinnan paikka suomalaisessa valmennuksessa?
Loppuun vielä pohdinnallinen ”case” viime syksyltä, joka ainakin henkilökohtaisesti jäi häiritsemään:
Kuinka on mahdollista, että 19- vuotias erittäin lupaavan SM-tason urheilijan harjoitusohjelmassa on kyykkääminen 150 kilon painolla, kun pelkkä kyykky kehonpainolla tuottaa huomattavaa selkäkipua?
Yksittäinen tapaus viime syksyn testeissä suomen johtavassa jääkiekkoseurassa, joka eskaloitui valmentajan kysymyksestä: ”kannattaako pelaajan osallistua tähän testiin, koska hänellä on kipuja?”
Herääkö ajatuksia ja mielipiteitä? Laita rohkeasti viestiä kommenttiosioon :)
Kirjoittaja:
- Anton Matinlauri
- [email protected]
- Twitter: A_Matinlauri
Tsekkaa myös uusi jalkapalloilijoille räätälöity verkkovalmennus, jonka rakentamissa Anton Matinlaurin (HJK edustujoukkue vuonna 2018) kanssa.
Valmennukseen on lähtenyt mukaan jo isoa 100 jalkapalloilijaa, lajivalmentajaa, erotuomaria, fysiikkavalmentajaa, fysioterapeuttia, personal traineria, aktiiviliikkujaa…
Verkkovalmennuksen materiaalien kautta tulet pääsemään käsiksi materiaaleihin, joissa käymme läpi OFF season ohjelmointia avaten kaikki harjoituskokonaisuudet yksityiskohtaisesti auki.
Opit miten OFF seasonilla eri ominaisuusharjoitukset (nopeus, voima, kestävyys, huolto) integroidaan harmoniseen päivärytmitysmalliin, joka mahdollistaa kovan, kehittävän ja samalla palautumista tukevan harjoittelurytmin.
Tulet saamaan tarkan, 8-12 viikon ajanjaksolle sovellettavissa olevan, yksityiskohtaisen ohjelmointimallin ja päivärytmitysesimerkit sekä eri ominaisuuksien yksittäiset harjoituskokonaisuudet.
Valmennuksen sisältö on jaettu neljään erilaiseen vaiheeseen:
- Active Recovery (Palautumisjakso)
- Adaptation (Totuttelujakso)
- Performance A (Suorituskyky: Voima & Kestävyys)
- Performance B (Suorituskyky: Voima & Nopeus)
Valmennuksen infosivulle pääset tästä.
Alla olevalla videolla lyhyt johdanto verkkovalmennukseen.